Pirkamaan vasemmiston aluevaltuustoryhmä 2022-2025

Tampereella kehitetään asemanseutua ja alue tulee tulevaisuudessa uudistumaan merkittävästi. Viime aikoina Tampereella on käyty paljon keskustelua asemanseudun ja kaupungin keskustan levottomuudesta sekä turvattomuuden tunteesta alueella. Rautatieasemat ja kaupunkien keskustat ovat aina olleet paikkoja, joissa liikkuu sekä oleilee paljon ihmisiä. Erityisesti asemat ovat myös paikkoja, joihin kokoontuvat ihmiset, joilla ei ole muuta paikkaa mihin mennä. On ymmärrettävää, että samalla syntyy myös lieveilmiöitä, jotka eivät ole haluttuja.

Tilanteeseen voidaan kuitenkin puuttua ja etsiä kestäviä ratkaisuja. Tästä löytyy esimerkkejä muualta Euroopasta. Esimerkiksi Rotterdamissa on onnistuttu rauhoittamaan menestyksekkäästi aiemmin levotonta asemanseutua. Tähän johtanut hanke toteutettiin yhdessä Alankomaiden neljän suurimman kaupungin ja valtionhallinnon kanssa. Paikallisesti hankkeessa olivat mukana muun muassa kaupunginhallinto, kolmannen sektorin järjestöt ja poliisi. Menestys ja onnistumiset ovat harvoin siirrettävissä sellaisenaan paikasta toiseen mutta niistä voidaan oppia.

Tampereellakin on tehty työtä keskustan viihtyisyyden ja turvallisuuden eteen. Tilanteen muuttuessa on kuitenkin pohdittava uusia keinoja puuttua asiaan. Oikein kohdennetuilla sosiaali- ja terveyspalveluilla on tässä ratkaiseva rooli. Tämä tarkoittaa esimerkiksi jalkautuvia mielenterveys- ja päihdepalveluita. Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa jätettiin valtuustoaloite näiden palveluiden toiminnan huomioimisesta asemanseudun suunnittelussa niin, että jo suunnitelmia tehtäessä alueella varattaisiin tilat sosiaali- ja terveyspalveluille. Näitä tiloja voidaan käyttää palveluiden tuotannossa ja/tai jalkautuvien palveluiden tukikohtana. Pirkanmaan hyvinvointialueen tulisikin suunnitella palveluiden tuottamista alueella yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa.

Me tämän valtuustoaloitteen allekirjoittajat esitämme, että:

Pirkanmaan hyvinvointialue selvittää tarpeen ja mahdollisuudet tuottaa tulevaisuudessa tarpeen mukaisia sosiaali- ja terveyspalveluita Tampereen uudistuvalla aseman seudulla.

Pirkanmaan hyvinvointialue selvittää yhdessä Tampereen kaupungin kanssa millaisia tilatarpeita edellä mainitut palvelut vaatisivat Tampereen uudistuvalla aseman seudulla.

Mikko Aaltonen, aluevaltuutettu

THL:n mukaan lastensuojelutyötä tekevät saattavat kokea kehitysvammaisuuden ja siihen liittyvät kuntoutus- ja tukitoimet vieraina, samoin kuin kehitysvamma-alan työntekijät eivät välttämättä tiedä tarpeeksi perheiden avohuollon tukitoimista. On tärkeää, että eri alojen ja palveluiden välillä on riittävää yhteisymmärrystä ja yhteistyötä, kehitysvammaiset lapset ja vanhemmat saavat tarvitsemansa avun ja tuen. Palveluiden tulee myös toimia hyvin yhteen: pahimmillaan tueksi tarkoitetusta toiminnasta voi tulla jälleen yksi lisätaho, jonka kohtaamiseen perheen pitää järjestää aikaa muun arjen pyörittämisen lisäksi.

Lapsiasiainvaltuutettu on lausunut pitävänsä ensiarvoisen tärkeänä, että kaikkien lasten perheille varmistetaan riittävät palvelut, etuudet ja tuki kotona asumiseen. Toisaalta silloin, kun kotona asuminen ei ole mahdollista, tarjolla tulisi olla asumismuoto, joka yhdistää esimerkiksi kehitysvammaosaamisen sekä lastensuojelun asiakkuuden erityispiirteet. Vaikka lapsiasiainvaltuutetun lausunto koskee ensisijaisesti kehitysvammaisten lasten perheitä, myös eri tavoin vammaisten vanhempien perheitä tulisi koskea sama periaate.

Kuten kaikkien tukea tarvitsevien kohdalla, on inhimillisesti järkevää sekä taloudellisesti ja byrokraattisesti halvempaa tarjota tukea varhaisessa vaiheessa. Erityisen kalliiksi tulee esimerkiksi sijaishuolto verrattuna kotiin tarjottavaan lastenhoitoapuun. Hyvinvointialueella tulee varmistaa, ettei yhdenkään perheen kohdalla päädytä huostaanottoon siitä syystä, ettei kehitysvammainen vanhempi saa riittävää tukea lastensa hoitoon ja kasvatukseen. Tähän liittyy hyvinvointialuetasolla muun muassa viranomaiskäytäntöjen ja palveluohjauksen selkeyttäminen, etuuksista ja palveluista tiedottamisen kehittäminen sekä kotipalvelun, lyhytaikaishoidon ja muun arjen tuen saatavuuteen panostaminen. Lisäksi lastensuojelussa olisi hyvä olla vammaisuuteen liittyvää osaamista ja vammaispalveluissa lapsiperheiden sosiaalityön osaamista.

Me allekirjoittaneet esitämmekin, että Pirkanmaan hyvinvointialue ryhtyy ainakin seuraaviin toimenpiteisiin:

• Laaditaan selvitys eri tavoin vammaisten lasten ja vanhempien palvelutarpeista Pirkanmaan hyvinvointialueella.
• Perustetaan kehitysvammaerityisen lastensuojelun sosiaalityöntekijän virka.
• Parannetaan kehitysvammaisten vanhempien lasten kotona asumisen mahdollisuuksia kehittämällä räätälöityjä arjen tukipalveluita.
• Kehitetään koti- ja asumispalveluratkaisuja kehitysvammaisille lapsille ja nuorille, joilla on samanaikaisesti lastensuojelun tarve.
• Koulutetaan neuvolan ja muiden lapsiperheiden palveluiden henkilöstöä kehitysvamma-asioissa.

Tampereella 25.11.2024

Kukka Kunnari ja Minna Minkkinen, vasemmistoliitto

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä niin Suomessa kuin globaalistikin. Myös mies voi sairastua rintasyöpään, mutta se on harvinaista ja liittyy usein perinnölliseen alttiuteen tai rinnan alueelle annettuun sädehoitoon. Kuten useimmissa muissakin syöpäsairauksissa, myös rintasyövän riski kasvaa iän myötä. Suurimmillaan rintasyövän ilmaantuvuus on 60–69-vuotiaana. (syöpäjärjestöt 2024). Seulonnan tavoitteena on vähentää rintasyövän aiheuttamia kuolemia. Varhain löydetyn rintasyövän hoidot voivat olla kevyemmät ja näin vähennetään hoitojen aiheuttamia haittoja.

Ruotsissa rintasyövän seulontaan kutsutaan kaikki 40–74-vuotiaat naiset. Syöpäjärjestöt ovat vuosia ajaneet yläikärajan siirtämistä 74-vuotiaisiin, minkä hyödyistä on jo pitkään ollut näyttöä. Hiljattain EU lisäsi rintasyöpäseulonnan suositukseensa myös 45–49-vuotiaat. Sen sijaan 40–44-vuotiaiden seulonnasta ei ole havaittu olevan hyötyä. (syöpäjärjestöt 2024)

Ruotsissa on saatu hyviä tuloksia tekoälyn käytöstä radiologin työparina, sekä aikaisemmin aloitetusta ja myöhempään jatkuvasta rintasyövän seulonnasta. (Sudath & Alanko, 2024)

Sudath ja Alanko (2024) esittävät tutkittuun tietoon nojaten, että seulonnan laajentaminen koskemaan 45–49- ja 70–74-vuotiaita naisia on lääketieteellisesti perusteltua.

Edellä kerrottuun nojaten esitänkin, että Pirkanmaan hyvinvointialue tarkastelee rintasyöpäseulontalinjauksiaan ja uuden tutkimustiedon valossa laajentaa rintasyöpäseulonnan ikähaarukkaa.

Minna Minkkinen, aluevaltuutettu (vas)

Lähteet

Mazen Sudah ja Johanna Alanko, 2024, Rintasyövän mammografiaseulonta: quo vadis?

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2024;140(7):525-7 https://www.duodecimlehti.fi/duo18169

https://www.syopajarjestot.fi/

SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry:n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista suurin osa kasautuu pienelle osalle väestöstä. Tätä kasautumista kuvaa se, että kymmenesosa asiakkaista maksaa noin puolet kaikista tasasuuruisista maksuista. Paljon sairastavat ja heikkokuntoiset, jotka usein kuuluvat pienituloisten joukkoon, maksavat suuren osan asiakasmaksuista. Vaikka osa maksuista on tulosidonnaisia, pienituloiset maksavat niitä kuitenkin enemmän suhteessa tuloihinsa. Katastrofaaliset maksut (vähintään 40 % tuloista) koskettavat etenkin iäkkäitä ja pienituloisia.

THL raportoi vuonna 2022 korkeiden asiakasmaksujen haitanneen palveluiden saamista noin kolmasosalla terveyspalveluiden ja lähes puolella sosiaalipalveluiden käyttäjistä. THL:n Terve Suomi -tutkimuksen mukaan joka viides aikuinen on joutunut tinkimään ruoasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahanpuutteen vuoksi. Vuonna 2023 ulosottoon joutui yli 400 000 sote-palveluista perittävää asiakasmaksua, kaksinkertaisesti vuoteen 2011 verrattuna.

Perusturvaetuudet, kuten työmarkkinatuki, sairaus- ja vanhempainpäivärahat sekä takuu- ja kansaneläke, ovat jääneet jälkeen yleisestä hintakehityksestä, ja elinkustannusten nousu on laskenut niiden varassa olevien ihmisten ostovoimaa rajusti. Kuluvalla hallituskaudella monien etuuksien myöntämiskriteereitä on myös kiristetty tavalla, joka heikentää pienituloisimpien toimeentuloa ja kohdistuu erityisesti lapsiperheisiin. Lähitulevaisuudessa on odotettavissa muutoksia, jotka lisäävät pienituloisten taloudellista rasitetta entisestään. Terveydenhuollon toimipisteiden vähentäminen johtaa siihen, että monet kaupunkikeskusten ulkopuolella asuvat asiakkaat maksavat aiempaa enemmän matkoistaan palveluiden piiriin, mikä nostaa hoitoon hakeutumisen kynnystä ja kustannuksia. Lisäksi Suomen hallitus suunnittelee perusterveydenhuollon maksuja korotettavan 22,5 prosentilla ja erikoissairaanhoidon maksuja jopa 45 prosentilla. 762 euron maksukatto rajoittaa maksurasitetta paljon palveluita tarvitsevien kohdalla, mutta on lähtökohtaisesti korkea pienituloisille. Kaikki palvelumaksut eivät myöskään kerrytä maksukattoa.

Osaan asiakasmaksuista on mahdollista saada vapautus tai huojennus, mutta käytännöt hyvinvointialueilla ovat vaihtelevia. Usein maksuvapautuksen tai -huojennuksen hakeminen on myös todella monimutkaista, ja pahimmillaan tarvittavien liitteiden hankkiminen ja toimittaminen on kallista jo itsessään. Osaamista tai voimavaroja hakemusten tekoon ei välttämättä ole.

Ei ole yksiselitteistä, että mahdollisimman suurten asiakasmaksujen periminen toisi hyvinvointialueelle maksimaaliset tuotot. Laskutuksesta, maksujen käsittelystä ja perintäprosesseista syntyy mm. materiaali- ja henkilöstökuluja. Lisäksi hoitoon hakeutumista pitkittäneiden henkilöiden hoito on usein vaativampaa ja siksi kalliimpaa kuin hoito, jota annetaan varhaisessa vaiheessa. Hyvinvointialueella onkin tavoite siirtää palveluiden painopistettä ennaltaehkäiseviin palveluihin ja perusterveydenhoitoon erikoissairaanhoidon kustannusten vähentämiseksi. Asiakasmaksukäytäntöjen tulisi myös palvella tätä tavoitetta.

Näistä syistä hyvinvointialueen asiakasmaksupolitiikkaa tulisikin nyt tarkastella toiminnallisista lähtökohdista. Asiakasmaksupolitiikassa olisi syytä painottaa asukkaiden perusoikeuksien ja oikea-aikaisen hoidon toteutumista sekä hyvinvointialueen toimintojen tehokasta ja tarkoituksenmukaista järjestämistä.

Myös Suomen hallitus kannustaa hyvinvointialueita vapauttamaan pienituloiset asiakasmaksuista. Turhan byrokratian vähentämiseksi hyvinvointialueiden tulisi vähintään jättää maksut perimättä ihmisiltä, joilla ei ole tosiasiallisesti varaa maksaa palveluista ja joiden laskut päätyisivät ulosottoon, entisestään heikentäen heidän taloudellista liikkumavaraansa. Tällaisia henkilöitä ovat usein esimerkiksi perusturvaetuuksia saavat ihmiset ja pienituloiset ikäihmiset. 

Soste ry on esittänyt, että tasasuuruisia terveydenhuollon maksuja tulisi huojentaa kaikilla hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueiden tulisi myös edistää Kela-yhteistyötä, jotta esimerkiksi toimeentulotukea saavien ei tarvitsisi lähettää samoja tietoja sekä alueille että Kelalle, mikä lisää käsittelykuluja ja byrokratiaa niin tukea hakevien kuin sitä myöntävienkin päässä.

Pirkanmaalla on suurimpana hyvinvointialueena mahdollisuus kehittää toimiva asiakasmaksumalli, josta muut alueet voisivat katsoa esimerkkiä. Tällä hetkellä monella muulla hyvinvointialueella on kuitenkin käytössä maksuvapautuslinjauksia, jollaisia Pirha ei ole toistaiseksi hyödyntänyt. 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä yhdessä muiden allekirjoittaneiden kanssa esittää, että Pirkanmaan alueella toteutetaan asiakasmaksu-uudistus, joka tähtää ensinnä siihen, etteivät asiakasmaksut muodostuisi yhdenkään pirkanmaalaisen kohdalla hoitoon hakeutumisen esteeksi tai kohtuuttomaksi taloudelliseksi rasitteeksi; toiseksi siihen, että maksuvapautusten ja -huojennusten hakeminen olisi saavutettavaa ja yhdenvertaisesti mahdollista kaikille niitä tarvitseville; ja kolmanneksi siihen, ettei laskutus- ja perintäprosesseista aiheutuisi hyvinvointialueelle ylimääräisiä kustannuksia. Kannustamme keräämään uudistuksen kannalta tarpeellista tietoa palveluiden käyttäjiltä.

Asiakasmaksupolitiikkaa voitaisiin nämä tavoitteet silmällä pitäen kehittää monilla tavoilla, jotka ehkäisisivät syrjäytymistä, tukisivat väestöllisten terveyserojen kaventamista sekä madaltaisivat kynnystä hakeutua tarpeellisten palveluiden piiriin ajoissa. Näin toimiminen edistäisi myös sosiaali- ja terveydenhuollolle asetettujen valtakunnallisten tavoitteiden saavuttamista ja palveluiden painopisteen siirtoa erikoissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon. 

Ehdotamme edellä sanotun pohjalta esimerkiksi seuraavien ratkaisuvaihtoehtojen selvittämistä:

• viranomaisyhteistyön kehittäminen asiakkaan taloudellisen tilanteen selvittämiseksi ja paperityön vähentämiseksi sekä hakuprosessien automatisoimiseksi

• mahdollisuus hakea maksuvapautusta tai -huojennusta kaikista tasasuuruisista maksuista

• maksuvapautuksen automatisointi tai myöntäminen käynnin yhteydessä tai etukäteen, jos henkilöllä on oikeus toimeentulotukeen (ts. jätetään laskuttamatta); maksuvapautusten myöntäminen henkilöille toimeentulotukihakemuksen tai -päätöksen perusteella 

• maksuvapautusten tai -huojennusten myöntäminen velkajärjestelyissä oleville henkilöille määräajaksi, esim. maksujärjestelyn voimassaolon päättymiseen saakka

• mahdollisuus hakea maksuvapautusta tai -huojennusta yli 30+7 päivää vanhoihin laskuihin, mikäli viivästys johtuu terveydentilasta tai asiakkaasta riippumattomista syistä

• mahdollisuus maksujärjestelyihin tai maksuvapautusten hakemiseen niissä tapauksissa, kun laskutus on myöhästynyt johtuen hyvinvointialueen omasta toiminnasta

• maksuvapautuskriteerien löyhentäminen perheellisten pienituloisten kohdalla lasten ylisukupolvisen huono-osaisuuden ehkäisemiseksi; esimerkiksi maksuvapautusten myöntäminen hakemuksesta huoltajille, joiden kotitalouteen maksetaan asumistukea

• maksuvapautusten myöntäminen määräajaksi eteenpäin tai toistaiseksi, mikäli pienituloisen henkilön taloudellisessa kokonaistilanteessa ei voida odottaa tapahtuvan muutosta (esim. eläkeläiset)

• maksuvapautusten ja -huojennusten hakuohjeiden selkiyttäminen, avoin viestintä myöntämiskriteereistä ja -käytännöistä, sekä asiakkaiden informointi mahdollisuudesta saada sosiaalitoimesta apua maksuvapautusten hakemiseen

• maksuvapautuspäätökseen tarvittavien tietojen tai liitteiden hakeminen muilta viranomaisilta asiakkaan suostumuksella

Työsuhdepolkupyöräetu on tapa tukea henkilöstön liikkumista, hyvinvointia ja työmatkoja edullisesti.

Pyöräliiton kuvauksen mukaan työsuhdepyörä on “työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettu polkupyörä, jonka hankinnasta vastaa työnantaja. Pyörällä voi ajaa ilman rajoituksia sekä työmatkoilla että vapaa-ajalla, ja se voi olla myös sähköavusteinen.

Työsuhdepyöräetu voidaan tarjota palkan päälle (työnantaja maksaa) tai se voidaan pidättää palkasta (työntekijä maksaa). Kummassakin tapauksessa polkupyöräetu on tuloverovapaata 1200 euroon saakka vuodessa. Verohyödyn suuruus riippuu kuukausiansioista, pyörän arvosta ja muista tekijöistä.

Työsuhdepyörät hankitaan yleensä leasing-sopimuksilla, joihin voi sisältyä myös varkausvakuutukset, varusteet (valot, lukitus, nastarenkaat ja kypärä) sekä huoltopalvelut, mikä tekee pyörän käytöstä huoletonta.”

Työterveyshyötyjen lisäksi työmatkapyöräilyn edistäminen voisi parantaa Pirhan työnantajaimagoa, auttaa helpottamaan Pirhan toimipisteiden parkkipaikkojen ruuhkia, sekä vähentää työntekijöiden työmatkakustannuksia. Toive työsuhdepolkupyörän käyttöönotosta onkin esitetty Pirhan henkilöstöstä. Työsuhdepolkupyöräetu on käytössä hyvinvointialueista ainakin Pohjois-Pohjanmaalla. Työsuhdepolkupyörästä voidaan myös tehdä määräaikainen sopimus käyttäjän kanssa, jonka jälkeen käyttäjä voi lunastaa pyörän itselleen kohtuuhinnalla.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Pirkanmaan hyvinvointialueen työntekijöille mahdollistetaan sekä manuaalisen että sähköavusteisen työsuhdepolkupyörän käyttö.

Terveydenhuoltolain (§ 51) vaatimus on, että potilaan täytyy saada yhteys terveyskeskukseen sekä hoidon tarpeen arviointi yhden arkipäivän aikana.

Yhteyttä ei nykyään kuitenkaan välttämättä saa välittömästi potilaan soittaessa, vaan ajanvaraus toimii käytännössä takaisinsoiton varassa. Siksi asiakkaalle täytyy antaa mahdollisuus valita aikahaarukka, jolloin hänelle soitetaan takaisin. Näin asiakkaat saadaan tavoitettua nopeammin ja varmemmin, eikä turhia takaisinsoitto yrityksiä jouduta tekemään.

Ei ole kohtuullista olettaa, että asiakas pystyy soteasemalle soitettuaan käyttämään koko loppupäivän takaisinsoiton odottamiseen. Kaikilla ei esimerkiksi ole mahdollisuutta vastata puhelimeen töissä ollessaan. Joillakin työpaikoilla puhelinta ei saa työaikana edes pitää mukana.

Myös muilla kuin työssäkäyvillä, kuten esimerkiksi eläkkeellä olevilla, taas on muita menoja, jotka on pakko unohtaa, kunnes saa odotetun takaisinsoiton. Pahimmassa tapauksessa soitto ei edes tule kuluvan päivän aikana.

Aikahaarukan valitseminen helpottaa ja tehostaa myös takaisinsoittajien työtä, koska heidän ei tarvitse turhaan tavoitella asiakasta useampaan kertaan, vaan yhteys saadaan ensimmäisellä takaisinsoittokerralla.

Anne Nyman, aluevaltuutettu

Pirkanmaan hyvinvointialueen velvollisuus on huolehtia siitä, että sen viestintä on saavutettavaa kaikille käyttäjäryhmille niin teknisesti kuin kognitiivisestikin.

Saavutettavuudella viitataan periaatteisiin ja tekniikoihin, joita käytetään muun muassa digitaalisten palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä, jotta palvelut olisivat paremmin käyttäjien, erityisesti vammaisten henkilöiden, saavutettavissa (Åkermark 2020). Saavutettavuus viittaa sekä tekniikan helppokäyttöisyyteen että ymmärrettävyyteen. 

Keskeisin kielellisen saavutettavuuden keino on selkokieli (Hirvonen, Kinnunen & Tiittula 2020). Suomessa selkokieli määritellään kielimuodoksi, jossa sisältöä, sanastoa ja kielen rakenteita on muokattu yleiskieltä yksinkertaisemmaksi ja joka on suunnattu ihmisille, joilla on kielellisiä vaikeuksia. Selkokieltä tarvitsevat ihmiset moninaisista lähtökohdista ja heitä yhdistää usein riski kielelliseen syrjäytymiseen. (Leskelä & Uotila 2020). Pirkanmaan hyvinvointialueen viestintäsuunnitelmassa linjataankin, että selkokielistä viestintää tuetaan ja kehitetään.

Selkokieltä tarvitsevilla Pirhan asukkailla on oikeus saada tietoa heidän elämäänsä liittyvästä päätöksenteosta ja heitä koskevista palveluista. Esimerkiksi vammaispalveluita uudistettaessa olisi tärkeää, että viestintä suunnitelmista olisi kielellisesti ymmärrettävää myös moninaisen asiakaskunnan lähtökohdista. Lisäksi selkokielisestä informaatiosta voivat hyötyä esimerkiksi suomea vasta opettelevat ihmiset tai ne, joille sosiaali- ja terveyspalveluita koskeva sanasto ei ole tuttua. Toistaiseksi Pirhan palveluista tai palveluverkon uudistuksista ei kuitenkaan ole ollut tarjolla selkokielistä tietoa.

Pirha pyrkii edistämään palveluiden digitaalisaatiota. Digitaalinen siirtymä on mahdollista toteuttaa yhdenvertaisesti, jos digitaalisten palveluiden ja informaation saavutettavuus kaikille käyttäjäryhmille huomioidaan aktiivisesti – ei vain teknologisissa ratkaisuissa, vaan myös käytetyssä kielessä.

Suomi on sitoutunut noudattamaan Yhdistyneiden kansakuntien vammaissopimusta (27/2016), jonka yhdeksännessä artiklassa linjataan, että sopimusosapuolet toteuttavat toimet, joilla edistetään uusien tieto- ja viestintäteknologioiden ja -järjestelmien saavutettavuutta vammaisille henkilöille. Euroopan unionin asettama esteettömyysdirektiivi (2019/882) puolestaan edellyttää, että julkisen hallinnon palveluiden tulee olla esteettömyysvaatimuksen mukaisia. Lisäksi vuonna 2019 asetettu digipalvelulaki velvoittaa palveluntarjoajaa varmistamaan digitaalisten palvelujensa sisältöjen ymmärrettävyyden (306/2019).

Edellä todetun perusteella me allekirjoittaneet esitämme, että Pirkanmaan hyvinvointialue

• panostaa viestinnän saavutettavuuteen ja selkokieliseen viestintään,
• toteuttaa palveluiden digitalisaatiota tavalla, joka huomioi monenlaiset kielelliset kompetenssitasot, ja
• varmistaa, että vähintäänkin vammaisten palvelutarjontaan sekä palveluita koskeviin suunnitelmiin ja muutoksiin, mukaan lukien palveluverkkosuunnitelmat, on jatkossa mahdollista perehtyä selkokielellä, ja
• varmistaa, että vähintäänkin vammaispalveluissa annettavat päätökset ja muut kirjeet on mahdollista saada selkokielellä.

Lähteet:

Aluehallintovirasto: Yleistä tietoa saavutettavuudesta. 

Hirvonen, Maija & Kinnunen, Tuija (toim) 2020: Saavutettava viestintä – yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä. Gaudeamus. 

Hirvonen, Maija; Kinnunen, Tuija & Tiittula, Liisa 2020. Viestinnän saavutettavuus. Teoksessa: Hirvonen, Maija & Kinnunen, Tuija (toim) 2020: Saavutettava viestintä – yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä. Gaudeamus. 

Leskelä, Leealaura & Uotila Eliisa 2020: Selkokieli saavutettavan viestinnän välineenä. Teoksessa Hirvonen, Maija & Kinnunen, Tuija (toim) 2020: Saavutettava viestintä – yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä. Gaudeamus. 

Åkermarck, Mikael 2020: Viestinnän saavutettavuus lainsäädännössä. Teoksessa: Hirvonen, Maija & Kinnunen, Tuija (toim) 2020: Saavutettava viestintä – yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä. Gaudeamus.

Moni lasta toivova kohtaa tahatonta lapsettomuutta tai raskausajan komplikaatioita. Noin joka viides hedelmällisessä iässä oleva kohtaa tahattoman lapsettomuuden jossain vaiheessa elämäänsä, samoin noin joka viides raskaus päättyy keskenmenoon. Luku on suurempi, mikäli huomioidaan hyvin varhaiset keskenmenot, jotka eivät välttämättä tule ammattilaisten tai aina edes odottajan itsensä tietoon. Osa myös kärsii toistuvista keskenmenoista. Erityisen vaikea kriisi on kohtukuolema ja kuolleen lapsen synnytys.

Yleisyydestään huolimatta tahaton lapsettomuus ja raskausajan komplikaatiot vaikuttavat usein laaja-alaisesti niitä kohtaavien hyvinvointiin: niin keho, mieli kuin parisuhdekin ovat koetuksella, kun toivottua lasta ei kuulu. Noin puolet keskenmenon läpikäyneistä kärsii psyykkisestä oireilusta kuten ahdistuneisuudesta ja masennuksesta, ja moni kokee vakavan kriisin. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n selvityksen (2023) mukaan suomalaisessa keskenmenon hoidossa on puutteita. Selvityksen mukaan ongelmia on hoito-ohjeiden saamisessa, ammattimaisen tuen saamisessa ja kivunhoidossa. Kaikki eivät luonnollisestikaan koe tarvetta esimerkiksi keskusteluavulle, mutta on ongelmallista, mikäli tuen tarpeessa olevat kokevat jäävänsä sitä vaille, tai mikäli apu ei ole riittävän asiantuntevaa. Esimerkiksi järjestöt tekevät hyvää työtä, mutta perehtyneisyys aiheeseen on voitava taata tuen piiriin ohjattaessa.

Pirkanmaan hyvinvointialueella on mahdollista ottaa käyttöön toimintatapoja, jotka sekä helpottavat perhesuunnittelua että tukevat erilaisia lasta toivovia ihmisiä vaikeissa kohdissa. Hyvä varhainen apu ja tuki vahvistaa hyvinvointia ja opiskelu- tai työkykyä lasta yritettäessä ja kantaa lisäksi pitkälle tulevaisuuteen, sillä lapsettomuuskokemukset, menetykset ja raskauskomplikaatiot voivat olla uhka perheiden ja yksilöiden hyvinvoinnille vielä sittenkin, vaikka toivottu lapsi lopulta saataisiin. Käytänteitä kehitettäessä on tärkeää huomioida, että lapsettomuus ja menetykset koskettavat eri elämäntilanteissa eläviä ihmisiä ja monimuotoisia perheitä, kuten sateenkaariperheitä, uusperheitä, itsellisiä vanhempia ja perheitä eri kulttuurisilla taustoilla.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Pirkanmaan hyvinvointialue ottaa käyttöön muun muassa seuraavat käytännöt:

• Raskautta toivoville tehdään heidän halutessaan verikokeet tavanomaisimpien riskitekijöiden, kuten kilpirauhassairauden tai fosfolipidivasta-aineoireyhtymän, poissulkemiseksi.
• Lääkärin suosituksesta voidaan käynnistää tarkemmat tutkimukset ja hoidot jo ennen vuoden määräajan täyttymistä silloin, kun toivottu raskaus ei ala.
• Lääkärin suosituksesta tarkemmat tutkimukset voidaan käynnistää jo kahden, ei vasta kolmen, peräkkäisen keskenmenon jälkeen (suositus).
• Psykososiaalisen tuen tarve arvioidaan aina, kun terveydenhuoltoon ollaan yhteydessä keskenmenoon liittyen, lääketieteellisen hoidon tarpeesta riippumatta. Tuen tarpeen arviointi koskettaa kahden vanhemman tapauksessa molempia.
• Ammattimaista, aihepiirin erityiskysymyksissä asiantuntevaa psyykkistä tukea on tarvittaessa saatavilla kaikissa perhesuunnittelun vaiheissa, kriisitilanteissa nopeasti.
• Hyvinvointialueelle perustetaan keskenmenoihin ja kohtukuolemiin keskittynyt neuvola, jossa saa muun muassa neuvontaa ja tukea sekä jälkitarkastuksen. Selkeä jatko-ohjaustaho helpottaa myös vaikeita uutisia kertovien ammattilaisten työtä ja psykososiaalisen tuen riittävyyden seurantaa.
• Raskauspäivystyksessä, neuvolatyöntekijöiden vastaanotoilla sekä raskaus- ja synnytysosastoilla on omat tilansa menetyksen kokeneille.
• Henkilöstöä koulutetaan kohtaamaan sensitiivisesti menetyksen riskissä olevat tai menetyksen kokeneet.
• Hyvinvointialue asettuu hyväksi esimerkiksi siinä, että lapsettomuushoitoihin voi osallistua työajalla.

Tampereella 04.09.2023
Kukka Kunnari ja Minna Minkkinen

Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa asunnottomuus on laskenut. Vastaavasti monissa Euroopan maissa asunnottomuus on kasvanut merkittävästi, ja siitä on tullut yhä uusia ihmisryhmiä koskettava ilmiö. Suomi on ollut poikkeus yleisestä linjasta ja Suomen menestyksen syistä ollaan kiinnostuneita muissa maissa.

Yhtenä Suomen menestystä selittävänä tekijänä on ollut asunto ensin -periaatteen toteuttaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että asunnoton henkilö saa ensin asunnon ennen kuin hänen muita, ehkä asunnottomuuteen johtaneita ongelmiaan pyritään ratkaisemaan. Tämä on osoittautunut tehokkaaksi toimintatavaksi. On kohtuutonta ajatella, että asunnottoman pitäisi selvittää muut ongelmansa kuten esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelma ollessaan ilman asuntoa. Oman asunnon saaminen luo pohjan muiden ongelmien ratkaisulle. Oma asunto on myös usein edellytys koulutukseen hakeutumiselle ja työllistymiselle. Harva pystyy lähtemään opintoihin tai töihin nukuttuaan kadulla tai rappukäytävässä.

Viime vuonna asunnottomuus jatkoi laskuaan. Suurin muutos on tapahtunut pääkaupunkiseudulla. Helsingissä asunnottomien määrä laski lähes puolella. Vastaavasti Tampereella asunnottomien määrä nousi, vaikka pitkäaikaisasunnottomien määrä laskikin. Vuonna 2022 asunnottomia oli Tampereella 307, kun vuonna 2021 heitä oli yli 18 prosenttia vähemmän. Asunnottomien kokonaismäärän kasvamiseen Tampereella voi olla monia syitä. Erona Helsinkiin on kuitenkin se, että Tampereella asunto ensin -toimintatapaa ei ole toteutettu yhtä voimallisesti.

Onnistuakseen asunto ensin mallin asumisessa tulee olla toimintaan soveltuva kiinteistö ja riittävästi henkilökuntaa, joilla on osaamista asunto ensin periaatteella ja haittoja vähentävällä työotteella toimimisesta. Onnistuakseen on myös tehtävä päämäärätietoista naapuri- ja yhteistyötä, jotta rinnakkainen yhteiselo on mahdollista. Asunto ensin periaatteella toimiva asumispalveluyksikkö ei menesty, jos sen perustamiseen, sijoittamiseen ja yhteisötyöhön ei panosteta.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Pirkanmaan hyvinvointialue ja Tampereen kaupunki selvittävät yhteistyössä asunto ensin -toimintamallin mukaisen asumisyksikön perustamista asunnottomille.

Tampereella 7.5.2023

Mikko Aaltonen                   Minna Minkkinen

Pirkanmaalla asuu, opiskelee ja työskentelee sekä nyt että oletettavasti myös tulevaisuudessa kansainvälisen rekrytoinnin kautta saatuja, EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevia hoiva- ja hoitoalan ammattilaisia. Pirkanmaa ja koko Suomi tarvitsee väistämättä ulkomaista työvoimaa selvitäkseen ikääntyvän väestönsä hoivatarpeista. On ensisijaisen tärkeää, että tämän työvoiman rekrytointi tapahtuu eettisesti kestävällä ja Suomeen muuttavien ihmisten oikeuksia kunnioittavalla tavalla.

Monet köyhemmistä maista tulevat siirtotyöläiset ovat joutuneet tekemään ratkaisun, jonka tekemistä keneltäkään ihmiseltä ei pitäisi vaatia: voidakseen turvata perheensä toimeentulon ja hyvinvoinnin he ovat lähteneet jopa toiselle puolelle maailmaa ilman puolisoitaan, lapsiaan ja vanhempiaan. Suomen maahanmuuttolaeista johtuen perheenyhdistäminen on matalapalkka-aloilla työskenteleville vaikeaa, usein jopa mahdotonta. Puolison ja yhden lapsen saaminen Suomeen vaatisi sitä, että tänne töihin tulevalle jäisi verojen ja eläkemaksujen jälkeen tilille vielä 2200 euroa. Kaksilapsisen perheen kohdalla toimeentuloedellytys nousee jo 2600 euroon.

Ero perheestä on raskas paikka aikuisellekin, mutta lapsen kehitystä ero vanhemmasta haastaa erityisesti. Ei ole neutraalia rekrytointitoimintaa houkutella köyhemmistä maista työntekijöitä perheitä rikkovalla tavalla. Hyvinvointialueen onkin kannettava vastuunsa ja etsittävä perheitä tukevia keinoja kansainvälisen rekrytoinnin harjoittamiseen.

Vaikka perheenyhdistämisen toimeentuloedellytyksistä päätetään eduskunnassa, voidaan alueellisesti kehittää esimerkiksi perhekohtaista rekrytointia ja järjestää työllistymistä helpottavaa oppisopimus- ja muuntokoulutusta myös puolisoille ja muille perheenjäsenille. Perhekohtaisella rekrytoinnilla tarkoitetaan rekrytoinnin ja kotoutumisen tuen kohdistamista kokonaisille perhekunnille – pariskunnille, vanhemmille lapsineen tai vaikkapa laajemmillekin perhekunnille, joihin voivat kuulua myös esimerkiksi isovanhemmat. Aikuisille tarjotaan töitä tai koulutusta ja lapsille varhaiskasvatusta ja opetusta.

Perherekrytointi lisäisi yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnin lisäksi sen todennäköisyyttä, että työntekijät myös jäisivät Suomeen sen sijaan, että palaisivat nopeasti kotimaahansa tai muuttaisivat valmistuttuaan sellaiseen maahan, jossa perheenyhdistäminen on helpompaa. Osaavien ja kieltä oppineiden työntekijöiden jääminen Suomeen ja Pirkanmaalle on varmasti työnantajankin tarkoitus ja etu.

Me allekirjoittaneet esitämmekin, että Pirkanmaan hyvinvointialue ryhtyy valmistelemaan kansainvälisen rekrytoinnin laajentamista perhekohtaiseksi niiden rekrytoitavien osalta, joilla on perhe ja joiden perheet tahtovat myös muuttaa Suomeen. Mikäli perhe ei halua tai voi muuttaa kokonaisuudessaan, tulee yhteydenpitoa lähtömaahan tukea. Perheellisyys ei saa olla sen enempää haittaava tekijä kuin vaatimuskaan halukkaiden rekrytoiduksi tulemiselle.

Tampereella 06.02.2023

Kukka Kunnari

Pirkanmaan hyvinvointialueen strategiassa digitalisaatio on mainittu mahdollisuutena lisätä palveluiden vaikuttavuutta sekä sujuvaa ja nopeaa yhteydensaantia. Kaikilla sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjillä ei kuitenkaan ole valmiuksia digitaalisten palveluiden käyttöön.  Vaikka 93 prosenttia 16–89-vuotiaista onkin joskus käyttänyt internetiä, se ei osoita verkkopalveluiden käytön sujuvuutta tai yleisyyttä. Tilastokeskuksen vuonna 2022 tehdyn tutkimuksen mukaan 65–74-vuotiaista 48 prosenttia ja 75–89-vuotiaista 24 prosenttia on ladannut tai tulostanut virallisen lomakkeen viimeisen 12 kuukauden aikana. Kosketusnäytöllinen puhelin omassa käytössään oli 65–74-vuotiaista 78 prosentilla ja 42 prosentilla 75–89-vuotiaista.  Vuonna 2021 verkkokaupasta ostoksia on tehnyt 65–74-vuotiaista 33 prosenttia ja 75–89-vuotiaista 11 prosenttia.

Strategiassa on myös todettu erilaisten käyttäjäryhmien huomioon ottaminen sähköisiä palveluita laajennettaessa. Tätä edellyttää myös palveluiden käyttäjien yhdenvertainen kohtelu. Tämänhetkinen käytäntö, joka edellyttää muun muassa hakemusten tekemisessä ja hakemusten tulostamisessa kirjautumista sähköiseen asiointiin, vaikeuttaa monien ihmisten palveluiden käyttöä. Esitämmekin, että Pirkanmaan hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluissa mahdollistetaan seuraavin keinoin palveluiden käyttö myös heille, joilla ei ole valmiuksia verkkoasiointiin:

• Varmistetaan, että paperisia lomakkeita on saatavilla sosiaali- ja terveydenhuollon toimipaikoissa.
• Mahdollistetaan PDF-muotoisten lomakkeiden tulostus verkkosivustolta ilman sisäänkirjautumista.
• Mahdollistetaan toisen puolesta asiointi sähköisissä palveluissa.

Sinikka Torkkola, varavaltuutettu (vas.)
Minna Minkkinen, valtuutettu (vas.)

Pirkanmaalla on joissakin kunnissa otettu pilottikäyttöön ohjelmistoavusteinen, keskitetty työvuorosuunnittelu, joka tarkoittaa, että työvuorosuunnittelua ei tehdä yksiköissä eikä yhteisöllisesti, vaan ohjelmistopohjaisesti irrallaan työyksiköistä. Tässä mallissa on mahdotonta ottaa huomioon henkilöstön yksilöllisiä elämäntilanteita ja tarpeita. Tähän työvuorosuunnitteluun on suunnitelmien mukaan tarkoitus siirtyä vaiheittain vuoteen 2025 mennessä.

Uusi malli heikentäisi merkittävästi Pirkanmaan hyvinvointialueen työntekijöiden mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhönsä ja suunnitella elämäänsä, mikä on riski työhyvinvoinnille. Mallissa työntekijät saavat mahdollisuuden toivoa ainoastaan neljä työvuoroa kolmen viikon työjaksolle ja nämä vuorotoiveet tulee tehdä useita viikkoja ennen listan voimaan tuloa. Huolta aiheuttaa, voidaanko työntekijöiden elämäntilanteita tai muita tarpeita huomioida käytännössä lainkaan. On aiheellista pelätä, että uusi malli karkottaa tekijöitä alalta entisestään, kun monelle vuorotyöntekijälle mahdollisuus vaikuttaa työvuoroihin on ollut hyvin tärkeä pitovoimatekijä ja työn tekemisen mahdollistaja.

Tulevan hyvinvointialueen henkilöstö on osoittanut huolensa ja vastahakoisuutensa uuteen malliin siirtymisestä. Mallia vastustava adressi keräsi syksyllä peräti yli 6 500 allekirjoitusta. Adressin sisältö ja sen keräämä allekirjoitusmäärä osoittavat selkeästi, että työntekijöitä ei ole huomioitu riittävästi tämän mallin valmistelussa tai eteenpäin viemisessä.

Uuden mallin ottaminen käyttöön erityisesti sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen uudistuksen alkuvaiheessa voi olla mittava riski. Henkilöstön siirtyminen kunnilta hyvinvointialueille on jo itsessään suuri uudistus, joka turvallisuuden takia tulisi hoitaa ilman muita merkittäviä, samanaikaisia uudistuksia, joita ei ole välttämätöntä toteuttaa. Tietoa piloteista ei ole vielä pystytty riittävästi keräämään tai analysoimaan, jotta työvuorosuunnittelun uudistuksesta ja sen mahdollisista kipukohdista olisi riittävästi tietoa. On vielä epäselvää, vaikuttaako uusi malli positiivisesti työvoiman saantiin.

Me allekirjoittaneet esitämme, että ohjelmistoavusteiseen, keskitettyyn työvuorosuunnitteluun siirtyminen keskeytetään välittömästi eikä sitä toteuteta sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen uudistuksen siirtymän ollessa kesken ja kuulematta laajasti ja seikkaperäisesti niiden työntekijöiden mielipiteitä, joiden työhön uudistus vaikuttaa.

Pirkanmaan vasemmiston aluevaltuustoryhmä

Suomessa ei ole virallista kansallista pienituloisuuden tai köyhyysrajan määritelmää, mutta pienituloisiksi käsitetään ne perheet tai henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta. Pirkanmaalaisista pienituloisia oli vuonna 2020 13 %, joista pitkittyneesti pienituloisia 8 % (lähde: Tilastokeskus). Köyhyys on vahvasti ylisukupolvista, eli köyhyydestä kärsivien perheiden lapsilla on suurempi riski kärsiä köyhyydestä ja sen mukanaan tuomista ongelmista myös aikuisena. Ylisukupolvisuutta vahvistaa se, että Suomessa vähäosaiset ja pieni­tuloiset jäävät ilman tarvitsemiaan palveluja yleisemmin kuin muissa Pohjoismaissa (lähde: Kela).

Köyhyys vaikuttaa laajasti yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen elämään. Köyhyydessä on kyse rahan puutteesta, muttei pelkästään siitä: kyse on jatkuvasta kamppailusta yhteiskunnan osallisuudesta, perusturvallisuuden puuttumisesta ja pahimmillaan huono-osaisuuden kierteestä, jossa taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat kasaantuvat. Köyhyydestä kärsivillä on usein muita enemmän tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille, mutta myös muita korkeampi kynnys niiden saamiselle. Esimerkiksi ikääntyneistä alimpaan tuloviidennekseen kuuluvat tarvitsevat terveyskeskuslääkärin palveluita useammin kuin ylimpiin tuloluokkiin kuuluvat, mutta useampi kuin joka kymmenes heistä jättää käymättä lääkärissä heikon taloudellisen tilanteen vuoksi (lähde: THL). Inhimillisen kärsimyksen lisäksi terveyserot aiheuttavat suuria yhteiskunnallisia kustannuksia.

Sote-uudistus on mainittu sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelmassa köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:15). Sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden ydintehtävänä on ihmisten hyvinvoinnin edistäminen ja tukeminen. Tähän kuuluu erottamattomasti köyhyyden, syrjäytymisen ja huono-osaisuuden ennaltaehkäisy ja purkaminen niillä keinoilla, joita hyvinvointialueen toimintaympäristössä on käytettävissä. Hyvinvointialueella voidaan vaikuttaa esimerkiksi ennaltaehkäisevien palveluiden laatuun ja saatavuuteen, asiakasmaksuihin, psykososiaalisen hoidon saatavuuteen, päihdehoidon vaihtoehtoihin sekä lapsiperheille tarjottaviin ei-lakisääteisiin palveluihin. Hyvinvointialueen toiminnan systemaattinen tarkasteleminen erityisesti köyhyyden ennaltaehkäisyn ja vähentämisen näkökulmasta mahdollistaa pitkäjänteisen työn pirkanmaalaisten hyvinvointierojen pysyvän kaventamisen eteen. Tämä on myös alueen tulevaisuuden taloudellisen kestävyyden perusta.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Pirkanmaan hyvinvointialue asettaa köyhyystyöryhmän laatimaan alueelle oman köyhyysohjelman, joka sisältää tavoitteet sekä toimenpiteet köyhyyden ja eriarvoistumisen vähentämiseksi eri väestöryhmissä Pirkanmaalla sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden sekä sidosryhmäyhteistyön näkökulmasta.

Kukka Kunnari,

aluevaltuutettu, vasemmistoliitto

Pirkanmaan hyvinvointialueen talousarvioprosessiin kuuluu investointisuunnitelman laatiminen. Investointisuunnitelmat ovat perinteisesti sisältäneet vain aineellisen ulottuvuuden. Hyvinvointialueella on kuitenkin uutena toimijana hyvä tilaisuus luoda uusia toimintatapoja ja uusia perinteitä. Yksi mahdollinen tapa toisin tekemiseen on sosiaalisen investoinnin käyttöönotto.

Euroopan komissio on jo vuonna 2013 julkaissut sosiaalisen investoinnin pakettinsa. Suomessa konsepti ei kuitenkaan ole vielä voimakkaasti päässyt mukaan politiikan arkeen. Sosiaalisella investoinnilla tarkoitetaan lyhyesti investoimista ihmisiin: inhimillisiin resursseihin ja taitoihin panostamista. Se on investoimista sosiaaliseen pääomaan ja heihin, jotka eivät voi investoida itse itseensä. Tämä on juuri sellaista ihmisen keskiöön asettamista ja tietoon perustamista, johon olemme yhdessä päättäneet sitoutua.

Sosiaalisella investoinnilla tuotetaan pitkällä aikavälillä inhimillistä hyvinvointia, turvallisuutta ja taloudellista hyötyä, kun ongelmia ehkäistään proaktiivisesti ennalta. Lisäksi sosiaalinen investointi on keino löytää yhdenvertaisuuden vahvistamisen paikkoja, ja sen avulla voidaan tunnistaa ja huomioida myös uusia sosiaalisia riskejä ja tarpeita. Esimerkiksi yksinhuoltajien, paperittomien tai koronan vuoksi vaille kontakteja jääneiden ihmisten tilannetta koskeviin erityiskysymyksiin voidaan pureutua sosiaalisen investoinnin avulla.

Me allekirjoittaneet esitämmekin, että Pirkanmaan hyvinvointialue ottaa talousarvioprosessinsa osaksi sosiaalisen investoinnin ja kehittää sen käyttöä aktiivisesti.

Tampereella 12.04.2022

Kukka Kunnari, vasemmistoliitto

Lähteet

Euroopan komission sosiaalisen investoinnin paketti

Puhakka 2019: Sosiaalinen investointi. Käsite ja mahdollisuudet hyvinvointivaltion uudistamiselle.